Runoja
		Kirsi Kunnas Tiitiäisen satupuu Nykyisin laajasti arvostetun Kirsi Kunnaksen ensimmäinen lastenrunokokoelma Tiitiäisen satupuu oli jymymenestys, jota oli vuosituhannen vaihteeseen mennessä painettu jo yli satatuhatta kappaletta. Kunnas sai idean kirjaan käännettyään englantilaista perinnettä edustavia lastenrunoja. Nokkelia sanoillaleikittelyjä ei ollut mahdollista kääntää sellaisenaan vaan ne piti kirjoittaa uusiksi, keksiä rallatuksille suomeksi toimivat vastineet. Hanhiemon iloinen lipas ilmestyi vuonna 1954. Idea muhi hetken ja oma lastenrunokirja Tiitiäisen satupuu ilmestyi kahta vuotta myöhemmin. Sittemmin Tiitiäisen Satupuu on saanut seurakseen yhden proosa- ja kaksi runoteosta (teokset Tiitiäisen tarinoita, Tiitiäisen pippurimylly ja Tiitiäisen tuluskukkaro). Tiitiäisen Satupuun sivuilla näkivät päivänvalon ensimmäistä kertaa jo klassisiksi muodostuneet tarinat Herra Pii Poosta, joka ei noitana voi ymmärtää että ”koneella on koneen tahti” sekä tuttu juttu kattilasta, jossa perunat polkkaavat kypsiksi aivan hirmuista tahtia : ”…Voi tätä hoppua hoppua hoppua/ ei tule loppua loppua loppua/ polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa…” Mainitsemisen arvoinen on tietenkin myös traagisesti aivastelevaa ja vaivastelevaa Jaakko Vaakko Vesirottaa ja oi, niin tunteellisen siili, jonka piikkikuoren alla hellyys piili. Tiitäisen satupuun runoista on tehty muutama vuosi takaperin jopa oopperasovitus, Erja Alanderin käsikirjoittama ja ohjaama lastenooppera Laulava talo sai ensi-iltansa Helsingin Kansallisoopperassa vuonna 1999. Raisa Vesanen ja Jussi Hanén - kuvittaja: Maija Karma Tietoja kirjailijasta / kirjailijoista: Kirsi Kunnas (1924- ) Kirsi Kunnas syntyi Helsingissä vuonna 1924 kuvataiteilijaperheeseen ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944. Hän on opiskellut Taideakatemiassa ja Helsingin yliopistossa. Kunnaksen esikoiskokoelma Villiomenapuu julkaistiin 1947. Sittemmin Kunnas on työskennellyt WSOY:n ja Gummeruksen kustantamoissa, Tampereen yliopiston draamastudion opettajana sekä teatteriarvostelujen kirjoittajana. Hän on julkaissut sekä aikuisille suunnattua lyriikkaa että lastenrunoutta ja tehnyt lisäksi mittavan uran kääntäjänä. ”Tuuli on tuulen tuulemista varten…” Kunnas julkaisi neljä aikuisrunokokoelmaa vuosina 1947–1956 . Varhaistuotannossaan Kunnasta pidetään luonnon herkkä-äänisenä kuvaajana, jonka tekstistä voi lukea myös kutsumustietoisen runoilijan äänen: ”Olen kaatanut seinät/ tuulien tulla,/ kuin pylväs kattoa kohotan/ tuulien tulla”. Kipinän lastenrunojen kirjoittamiseen Kunnas sai käännettyään englantilaisia lastenrunoja, joiden sananokkeluudet eivät taipuneet suomeksi sellaisinaan vaan vaativat lähes täydellistä uudelleenkirjoittamista. Kunnas havaitsi runojen sisältävän sekä filosofisia ja poliittisia kommentteja että vertauskuvallisuutta ja satiirisuutta. Vapaasti uudelleenriimitellyistä runoista valmistui lastenrunoklassikko Hanhiemon iloinen lipas, joka julkaistiin 1954. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi oma kokoelma Tiitiäisen satupuu, jonka sivuilla lukijat saivat ensi kertaa tutustua nyt jo klassikoiksi muodostuneisiin hahmoihin, kuten Herra Pii Poo’hon, kattilaan jossa perunat polkkaavat henkensä kaupalla tai tunteelliseen siiliin. ”… ja laulu on laulun kuulemista varten.” Kunnas pysyi lastenrunojen parissa aina vuoteen 1980 jolloin hän julkaisi aikuisten runokokoelmat Kuun kuva meissä (1980), Kaunis hallayö (1984)ja Valoa kaikki kätketty (1986). Ne edustavat vaikeana pidettyä lajia monimerkityksisyyksineen ja paradoksineen. Teemoiksi nousevat elämän kiertokulku, vanheneminen ja luonto. Vuosituhannen vaihteessa julkaistiin Kunnaksen aikuisrunoista koottu kokoelma Puut kantavat valoa. Tiitiäisen satupuu on saanut kolme sisarteosta, proosateoksen Tiitiäisen tarinoita (1956) ja runokirjat Tiitiäisen pippurimylly (1991) ja Tiitiäisen tuluskukkaro (2000). Runot jatkavat upeaa riimikehittelyä joka yltyy ajoittain nonsense-lyriikaksi kutsuttuun tavu- ja sointi-iloitteluun – hersyttäviä hahmoja unohtamatta. Kunnas ei unohda puhua ääneenlukemisen tärkeydestä lapselle. Satuilla ja loruilla tulee hänen mielestään pienestä pitäen, sadunlukijaksi ei kelpaa kasetti tai CD-levy koska elävän lukijan voi aina pysäyttää kysymyksillä. Itse hän taitaa olla äitinä onnistunut rohkaisemaan ainakin omien poikiensa kirjoitushalua, sen verran sujuvasti kulkevat rock-yhtye Eppu Normaalin sanoitukset joita riimittelee mm. Martti Syrjä, jonka äiti Kirsi Kunnas on. Kirsi Kunnas on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja ja hänet vihittiin hiljattain Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi ansioistaan kirjailijana ja suomalaisen lastenkulttuurin edistäjänä. Raisa Vesanen ja Jussi Hanén Lähteet: Helena Saaristo toim. (1986): Suomalaisia nykylyyrikoita, Kirjastopalvelu. Pekka Tarkka (1990): Suomalaisia Nykykirjailijoita, Tammi. Ritva Haavikko toim. (1991): Miten kirjani ovat syntyneet – osa 2: kirjailijoiden studia generalia 1979, WSOY. Pirkko Siltala (1993): Haen sanojani kaukaa – naiskirjailijan luovuus, Yliopistopaino. www.wsoy.fi Kaarina Kolu: Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly. Teoksessa Palkitut kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat 1990-2002. toim. Kaarina Kolu ja Teresia Volotinen. BTJ 2003 Tuotanto Runokokoelmat: Villiomenapuu, WSOY 1947 Uivat saaret, WSOY 1950 Tuuli nousee, WSOY 1953 Vaeltanut, WSOY 1956 Kuun kuva meissä, WSOY 1980 Kaunis hallayö, WSOY 1984 Valoa kaikki kätketty, WSOY 1986 Puut kantavat valoa. Runot 1947 - 1986, WSOY 1999 Lastenkirjat: Hanhiemon iloinen lipas (englantilaisten kansanrunojen pohjalta) WSOY 1954 Tiitiäisen satupuu, WSOY 1956 Tiitiäisen tarinoita, WSOY 1957 Aarteiden kirja 2 - 10, WSOY 1956 - 60 Nikkar-Tikkarin mäellä (tsêkkiläisten kansanrunojen pohjalta), WSOY 1960 Iloinen eläinkuvasto 1 - 6 W&G 1967-1968 (Kuin kissat ja koirat, Kutut kotona, Pikku lemmikit, Terveisiä Afrikasta, Hau hau koiranpennut, Kis kis kissanpennut) Aikamme aapinen, WSOY 1968 Aikamme lukukirja, WSOY 1969 Puupuu ja Käpypoika, WSOY 1972 Hassut aakkoset, WSOY 1975 Kani Koipeliinin kuperkeikat, WSOY 1979 Sirkusjuttuja, WSOY 1985 Tiitiäisen pippurimylly, WSOY 1991 Tiitiäisen tuluskukkaro, WSOY 2000 Lisäksi kymmeniä käännöstöitä, joista esimerkkinä mainittakoon Federico Lorcan Mustalaisromansseja. Ensimmäinen painos runoteoksesta ilmestyi vuonna 1976. Tätä uutta laitosta varten Kunnas on uudistanut runojen käännöksiä. Palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1957, 1975, 1980 ja 1987 Arvid Lydecken -palkinto 1973 Tampereen kaupungin palkinto 1958, 1973, 1980, 1985 ja 1992 Valtion rakennustaiteen palkinto (työryhmä) 1976 Topelius-palkinto 1986 ja 1992 Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1990 Tirlittan-palkinto 1993 Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1996 Alex Matson -palkinto 1998 Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1996 Kunniatohtorin arvo Tampereen yliopistosta 2000 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2001 Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2001 Matildan kirjatarjotin: Iloinen lipas