Linnunradan käsikirja liftareille (sarja)
Linnunrata – viisiosainen trilogia, WSOY, Porvoo. 798 s.
Nide sisältää kaikki viisi osaa, jotka on WSOY on kustantanut myös Loisto-sarjassaan erillisinä opuksina. Englanninkieliset alkuteokset on julkaistu vuosina 1979, 1980, 1982, 1984 ja 1992.
1. Linnunradan käsikirja liftareille. Suomentanut Pekka Markkula.
2. Maailmanlopun ravintola. Suomentanut Jukka Saarikivi.
3. Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Suomentanut Jukka Saarikivi.
4. Terve, ja kiitos kaloista. Suomentanut Jukka Saarikivi.
5. Enimmäkseen harmiton. Suomentanut Jukka Saarikivi.
Jatko-osa trilogialle:
6. Eoin Colfer: Vielä yksi juttu... (2009)
*****
Linnunradan käsikirja liftareille on englantilaisen Douglas Adamsin (1952-2001) vuonna 1979 alkanut legendaarinen tieteishupailu joka lopulta vanui viisiosaiseksi trilogiaksi kaikilla lisämausteilla.
Sarja alkaa Arthur Dentin raahautuessa kotiinsa roskapostipinojen yli vain tajutakseen olleensa juuri huomaamatta ulkona hänen taloaan purkamaan ryhtyviä maansiirtokoneita. Tajuttuaan vihdoin tilanteensa vakavuuden: saatuaan selville talonsa tulevan puretuksi ohikulkutien alta, asiasta kyllä ilmoitetun asianmukaisesti jossain virastossa virka-aikana sekä painuttuaan asiasta hermostuneena pubiin, ilmoittaa Hyperavaruuden suunnittelutoimiston edustaja kaikille Maan asukkaille aurinkokunnan halki rakennettavasta avaruuden pikatiestä. Edustajan rauhallinen ääni kertoo uutisen: ”Valitettavasti teidän planeettanne on hävitettävä rakennustöiden tieltä. Toimitus kestää hieman alle kaksi Maan minuuttia. Kiitos.” Vastaväitteitä ei tietenkään kuunnella, suunnitelmathan ovat olleet näytillä Alfa Centaurin aurinkokunnan konttorissa jo vuosisatoja.
Tästä alkaa epätodennäköisesti ainoina Maapallolta pelastuvien Arthur Dentin ja Betelgeuselta kotoisin oleva Ford Prefectin todennäköisesti yksi ajallisesti ja tilallisesti maailmankaikkeuden moniuloitteisimpia seikkailutarinoita, ainakin jos ajatellaan huumorimielessä. Arthur harhailee maailmanlopun ravintolasta maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, törmäten muun muassa ruuvimeisselien syntytarinaan, Antareksen undulaatin sylkirauhasiin, mattojen asuttamaan planeettaan ja masentuneeseen – mutta kaikkitietävään – Marvin-robottiin. Kaikkien Arthurin kokemien järkytyksien keskellä Käsikirjan keskeinen motto onkin: ”ÄLÄ HÄTÄILE!”.
Ford Prefectille sekoilu sopii, koska hän on yksi Pienen Karhun kustantomojen avustajista, joiden tehtävänä on toimittaa Linnunradan käsikirjaa liftareille: näppärää taskukokoista tieturia josta voi tarkistaa muun muassa universumin kuumimmat menomestat (tai kylmimmät mikäli olet Zerias-planeetan Grogoni-sukupuolen neljättä haaraa) ja sen mistä saa parhaat pangalaktiset kurlauspommit. Ford oli juuri Maapallolla muotoilemassa uutta muotoilua Käsikirjan antamalle Maa-planeetan kuvaukselle "Harmiton". Itseään kirja mainostaa seuraavasti:
Se on suositumpi kuin Linnunradan kodinhoidon käsikirja, sitä on ostettu enemmän kuin teosta Viisikymmentäkolme uutta temppua jotka voit tehdä painottomuudessa ja lisäksi se on synnyttänyt enemmän keskustelua kuin Oolon Colluphidin raisu filosofinen trilogia Missä Jumala teki virheen?, Jumalan suurimmat munaukset ja Kuka tämä Jumala oikein luulee olevansa?
Maailmankaikkeuden päätähuimaavuuden keskellä, so. Entisen hipin ja nykyisen Linnunradan Presidentin Zaphod Beeblebroxin ollessa lähettyvillä, esiin tunkee tietysti kuumimpien kaksoistähtien tavoin korventava kysymys elämän tarkoituksesta. Kysymykseen saadaan jopa vastauskin, suhteellisen vaivattomastikin, mutta on kysyttävä myös mitä tuo vastaus tarkoittaa? Tietävätkö sen kenties ne jotka kiittävät kaloista vai kenties hymyllään Arthuria helvetisti hämmentävä tyttö nimeltään Fenchurch? Toisaalta eräs teoria väittää, että jos joku joskus keksii täsmälleen maailmankaikkeuden tehtävän ja sen miksi maailmankaikkeus on olemassa, siinä samassa tämä maailmankaikkeus katoaa ja tilalle tulee jotakin vielä kummallisempaa ja käsittämättömämpää. Linnunradan käsikirjaa lukiessa voi vain todeta näin jo käyneen.
Kaikille englantilaisen huumorin – tai edes huumorin – ystäville kirjasarja tuottaa niin paljon räkätyskohtauksia, ettei sitä missään nimessä kannata suositella luettavaksi tähän asti tervejärkisinä pidetyille, ainakaan julkisilla paikoilla. Muista Adamsin tyylisistä huumorikirjoittajista voisi mainita ainakin Terry Pratchettin. Hauskan tarinan lisäksi Linnunradan käsikirja on loputonta verbaali-akrobatiaa ilman suojaverkkoa. Trilogia on myös täynnä mielenkiintoisia karikatyyrisiä hahmoja, joiden kautta nauretaan ihmisten (ja lukemattomien olentojen) omille outouksille: suuruudenhulluudelle, kaikkivoipuudelle, rajoittuneisuudelle, tyhmyydelle ja täydellisyydelle.
Englanniksi kirjasarjasta on tehty lukuisia kasetteja, kuunnelmia ja tietokonepelikin aikoinaan, mutta suomeksikin on olemassa Pekka Markkulan Radioteatterille suomentama ja dramatisoima mainio 25-osainen radiokuunnelmasarja, joka on tuntunut pyörivän Yleisradion kanavilla aina muutaman vuoden välein. (Rooleissa: kertoja - Heikki Kinnunen; Arthur Dent - Pekka Autiovuori; Ford Prefect - Yrjö Järvinen; Herra Prosser - Topi Reinikka; Vogoni Jeltz - Risto Mäkelä; baarimikko - Olavi Ahonen.)
Douglas Adamsin muista kirjoista Linnunradan käsikirjaa ehkä lähinnä olevista voisi mainita ainakin suomeksikin käännetyn Dirk Gentlyn holistisen etsivätoimiston, jossa etsivä Dirk Gently tutkii murhaa kaiken todella liittyessä kaikkeen.
Douglas Adams valitettavasti kuoli vuoden 2001 toukokuussa vasta 49-vuoden ikäisenä. Hänen viimeisenä sananaan oli: ”awesome”. Niinpä.
Jussi Hanén ja Raisa Vesanen
Sinuhen kirjatarjotin: Tulevaisuuden taruja
Odysseian kirjatarjotin: Tulevaisuuden taruja
